Pekka Pirhonen
Etsimässä laajempaa näkemystä elämään ja työhön – Läsnäolon laatu, Vauhdinjaon taito, Systeeminen ketteryys
Olen Pirhosen Pekka ja lyhyesti, olen ensisijaisesti perheenisä. Mulla on viisi lasta. Olen osallistunut heidän kasvatukseensa ja tullut samalla itsekin perheyhteisömme kasvattamaksi. Olen nähnyt vierestä, miltä tuntuu ja miten ihmiset kasvavat nuoriksi aikuisiksi, ja kuinka helppoa, tai oikeastaan vaikeata, nykyajassa on päästä siihen ”omaan juttuun”. Myös oma tarinani kertoo, että niitä omia juttuja ilmaantuu koko elämän ajan, jos mieli on valpas ja avoin.
Mun tarina työelämästä on, että olen 42 vuotta tehnyt töitä, (olen 65-vuotias,) josta ensimmäiset 10 vuotta ICT-alalla ohjelmoimassa ja näin poispäin, sitten 17 vuotta johdon konsulttina isoissa korporaatiossa. Sitten löysin vihdoinkin sen jutun, mikä mua eniten energisoi: ihmiset! Elikkä sitten siirryin pieneen taloon nimeltä Humap (tulee sanoista ’human potential’) ja viimeiset 15 vuotta ennen eläkkeelle jäämistä työskentelin coachina enimmäkseen ja kulttuurien parissa. Eli ICT, liiketoiminta ja ihmiset – ei välttämättä tässä tärkeysjärjestyksessä!
Mitä arvostat elämässä?
Luontoa ja ihmisiä. Ilmastoasiat ja työelämän epäinhimillisyys huolettavat. Ihmisen toiminta on usein kovin lyhytnäköistä. Tätä vastaan pyrin taistelemaan.
Mitä menestys sinulle on?
Ei ainakaan isompi auto. Vähemmän on enemmän. Menestys ei ole aineellista. Vain henkinen kasvu on rajatonta, ja siihen pitäisi panostaa. Yksilöiden ja yhteisön kehitys ei ole toisiaan poissulkevaa, vaan ne ruokkivat toinen toistaan, mikä luo menestystä molemmille.
Mikä motivoi sinua päivittäin, työssä tai elämässä?
Oikeastaan semmoinen hetki, milloin ihmiset rentoutuu ja rupeaa ajattelemaan yhdessä ja siinä tapahtuu jotain, joskus kvanttihyppyjä ja joskus ihan pieniä asioita, mutta semmoista aitoa kuuntelua ja sitä mä aina kaipaan, semmoista kunnollista dialogia.
Lisäksi semmoinen asia, että nyt kun olen eläkkeellä, niin edelleen teen hommia ja mulla on siinä semmoinen motto, että teen sellaisia asioita, missä on paloa ilman pakkoa. Niin se on mun mielestä se, että mä valitsen nyt semmoisia asioita kuten tämä muusahomma, minkä halusin heti, että tässä on ehkä joku semmoinen elementti.
Mikä on tärkein asia, jonka olet oppinut työn kautta?
No siis työelämästä sanoisin sillä lailla, että se on haukannut liian ison osan meidän elämästä. Mä ensin ihastuin tähän ’work and life balance’ -termiin, kunnes tajusin, että siinä on mainittu work ensin. Ja kyllä mun mielestä life voittaa workin, mutta sen täytyy olla kuitenkin sillä lailla, että se työ on sen elämän palveluksessa. Että, jos haluaa saada merkityksellisiä asioita aikaan, niin kannattaa ottaa life ensin.
Lempiväri?
Oranssi väri, siinä on energiaa.
Paras viikonpäivä ja miksi?
Kun olin vielä töissä, niin se oli tavallaan aika selvää, että perjantaissa oli jotain, mutta nyt kun olen opetellut viime vuodenvaihteesta asti eläkkeellä oloa, niin mulla ei ole enää niin semmoista suosikkia. Mä sanoisin, että paras viikonpäivä on tämä päivä.
Paras kirja, jonka olet lukenut viime aikoina?
Kirjojakin tulee mieleen, mutta sanoin jo tuon ”paloa ilman pakkoa”. Se ei oikeastaan ole lainaus, vaan se tuli ehkä omasta päästä, mutta se on mulle tärkeä.
Sanon myös toisen, tämmöinen kuin ”rentous ja skarppius”. Se on itse asiassa mun ensimmäisen tai chi -tuntini oppi. Kun nuorena miehenä rupesin siellä ensimmäisellä tunnilla yrittämään tehdä hienosti tai chitä, niin opettaja tuli ihan mun eteen ja sanoi, että kuule Pekka, että ei tässä mitään muuta yritetä kuin olla rento ja skarppi – siis yhtä aikaa. No se on tosi vaikeata! Jos sä rupeat rentoutumaan, niin ajatus ei kulje, ja sitten jos ajatukset on liian tiukkoja, niin sitten se energia hukkuu.
Yllättävin asia, jonka ihmiset oppivat sinusta, kun he tutustuvat sinuun paremmin?
Pidetään se yllätyksenä. ;)
Mun mielestä on vaikea sanoa yhtä asiaa, koska eri ihmiset yllättyvät eri asioista. Mutta mä voin ehkä luvata, että jos päästään samaan muusaryhmään, niin me yllätämme varmaan toisiamme useamman kerran.
Miksi haluat muusamentoriksi?
Mä melkein nyt toistan sen ”paloa ilman pakkoa”. Teen coachingia, teen muutamia muita asioita ja tämä täyttää ne merkit, että ei ole semmoista vääntämisen tunnetta, vaan jotain, joka virtaa sellaisella hyvällä tavalla. Mutta ei kuitenkaan olla ihan naminami-linjoilla, että jos joku asia ei pelitä tai siihen tarvitaan kovaa, hyvää vääntöä, ja kun ihminen haluaa hyvää tulosta aikaan, niin kyllä me sitten tehdään ne kotiläksytkin kunnolla.
Kuvaile kolmella sanalla millainen muusamentori olisit?
”Paloa ilman pakkoa”, mut mä sanoisin toisen, että kuuntelen muusattavan toiveita. Mennään sillä tavalla, mitä ihmiset sitten haluavat.
