TAMKilla vietettiin 12.1.2026 MUUSA-hankkeen 2. pilottikierroksen yhteistilaisuus, jossa tunnelma oli lämmin, keskustelevainen ja täynnä myönteistä yhdessäoloa. Osallistujat kokoontuivat jakamaan kokemuksiaan menneestä, pysähtymään nykyhetkeen ja jakamaan hahmotelmiaan tulevaisuudesta.
Toiveikkuutta ja tulevaisuudenuskoa rakentamassa
Tilaisuuden teemaan johdatti hankkeessa toimiva valmentaja Toni Lehtimäki, joka muistutti osallistujia alkuun siitä, että MUUSA-hanke on ennen kaikkea yhteinen luomus. Jokainen mukana oleva ihminen on osa hankkeen kehitystä ja onnistumisia. Lehtimäen puheenvuoro johdatti myös pohtimaan omia tavoitteita ja sitä, mikä auttaa kulkemaan kohti itselle merkityksellistä suuntaa. Tahdonvoiman ohella tarvitaan keinovoimaa – kykyä keksiä vaihtoehtoisia reittejä, jos yksi polku ei ole kuljettavissa. Jokainen pieni välitavoite ja onnistuminen vahvistaa tätä matkaa. Tälle matkalle kuuluvat olennaisesti myös tieto, taito ja asenne. Tieto muuttuu taidoksi vasta, kun sitä sovelletaan. Kun taidon rinnalle tulee asenne, syntyy kompetenssi. Askel askeleelta kehittyvä kompetenssi kasvattaa myös itseluottamusta, mikä puolestaan ruokkii optimismia ja resilienssiä.
Resilienssi ja optimismi – taitoa elää muutoksessa
Keskustelussa nousi esiin ajatus resilienssistä – kyvystä joustaa, palautua ja jatkaa eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta. Resilienssi ei poista vaikeuksia, mutta se auttaa selviämään ja jopa kasvamaan niiden kautta. Toivo, myönteiset odotukset ja realistinen optimismi vahvistavat tätä kykyä.
Hyvä uutinen on, että optimismia voi oppia. Se ei ole synnynnäinen ominaisuus vaan tapa selittää ja jäsentää tapahtumia niin, että oma toimijuus säilyy. Tähän liittyy niin sanottu 3P-malli, joka tarkastelee, selitämmekö asioita pysyvinä, laaja-alaisina ja henkilökohtaisina – vai löydämmekö joustavamman tavan tulkita tapahtumia.
Psykologinen pääoma yhteisenä voimavarana
Tilaisuuden lopuksi syvennyttiin psykologisen pääoman neljään osa-alueeseen. Keskustelu oli konkreettista, kokemuksellista ja ennen kaikkea inhimillistä. Tässä muutama nosto keskusteluista:
A. Toiveikkuus – tahdonvoimaa ja keinovoimaa
Toiveikkuus syntyy suunnasta ja keinoista. Osallistujat nostivat esiin turvan tunteen merkityksen: meillä jokaisella on erilaiset lähtökohdat ja taustat, mutta merkityksellisyyden kokemus yhdistää.
B. Minäpystyvyys – usko omaan kyvykkyyteen
Minäpystyvyys vahvistuu erityisesti vaikeina hetkinä ja niistä selviämisen kautta. Tärkeää on tehdä edes jotain – jokainen pieni askel on askel eteenpäin. Keskusteluissa korostettiin myös avun pyytämisen arvoa sekä huumorin ja itseironiankin voimaa.
C. Resilienssi – palautumiskyky
Läsnäolo omassa kehossa ja yhteys toisiin ihmisiin tukevat palautumista. Arjen rutiinit juurruttavat, ja niiden varassa on helpompi hypätä rohkeasti epämukavuusalueelle. Kiitollisuus ja näkökulmanvaihdoksen taito nousivat tärkeiksi teemoiksi.
D. Optimismi – realistinen tulevaisuudenusko
Sinnikkyys, luottamus ja kyky huomata hyvät asiat vievät pitkälle. Realistinen optimismi ei ole naiivia positiivisuutta, vaan kykyä nähdä mahdollisuuksia ja toimia niitä kohti.
MUUSA-hankkeen yhteistilaisuus oli enemmän kuin pelkkä tapaaminen – se oli tarpeellinen pysähdyspaikka, jossa ajateltiin rauhassa toiveikkuutta ja tulevaisuudenuskoa. Osallistujien väliset keskustelut näistä teemoista ja jaetut kokemukset MUUSAmentoroinnista nyt, kun prosessi on muusaryhmien kohdalla virallisesti päättynyt, oli hyvä hetki peilata juuri koettua, ja luoda katse eteenpäin. Mitä kaikkea se muusailun jälkeen voikaan olla, se jää nähtäväksi!
Mari Rytisalo
Valmentaja