Jenni Kaskimeri
”Rohkaiseva, innostuva ja rehellinen, jatkuvasta oppimisesta motivoituva toiminnan nainen ja taiteilijasielu”
Mun nimi on Jenni Kaskimeri ja mä työskentelen tuottajana tapahtuma-alalla, sen lisäksi itsenäisenä dokumentaristina ja selviytymistarinoiden tutkijana ja ratkaisukeskeisenä valmentajana.
Mikä motivoi sinua päivittäin, työssä tai elämässä?
Se, että on mahdollisuus oikeasti toteuttaa sitä oman näköistä uraa ja työrytmiä, lähteä erilaisiin projekteihin, mitkä kiinnostaa, haastaa itseään ammatillisesti, niin mun mielestä semmoinen jatkuva oppiminen on suurin motivaattori.
Mikä on tärkein asia, jonka olet oppinut työn kautta?
Se on varmasti se, että epäonnistuminen kuuluu kehitykseen eli sitä ei tarvitse pelätä. Rohkeus on toinen semmoinen asia, mitä työn kautta on tullut, eli pitää uskaltaa yrittää, kokeilla ja testata semmoisia vähän villimpiäkin ideoita, koska niistä saattaa syntyä aina jotain uutta ja tosi luovaa.
Lempiväri?
Se itse asiassa vaihtelee vähän sesongin mukaan, mutta mä tykkään murretuista sävyistä, että etenkin turkoosi, petrooli, tämmöiset erilaiset, vähän lämpimään taittavat siniset.
Paras viikonpäivä ja miksi?
No se on tietenkin sellainen päivä, jolloin musta tuntuu, että mä oon seurannut mun intuitiota. Eli se voi olla käytännössä mikä tahansa, mutta niitä ei ihan jokaiselle seitsemälle päivälle kuitenkaan riitä. Niin mä näin ympäripyöreästi totean, että ne on ne päivät, jolloin mä oon pystynyt seuraamaan vahvasti mun intuitiota.
Lempilainauksesi tai -sanontasi?
Mä itse tässä mun reissujen ja dokkarihommien ohessa opin sellaisen sanonnan, että pitää oppia rakastumaan siihen mysteeriin itsessä ja elämässä. Eli mun mielestä se on ollut aika ihana ja semmoinen rohkaiseva ajatus, minkä voimin hyväksyy semmoisen keskeneräisyyden ja myös sitten jatkuvan muutoksen, miltä me ei koskaan voida välttyä.
Yllättävin asia, jonka ihmiset oppivat sinusta, kun he tutustuvat sinuun paremmin?
Mut tunnetaan semmoisena toiminnan naisena ja heittäytyjänä. Mulla on koko ajan jotain touhua menossa ja kaikennäköisiä jänniä projekteja käynnissä, niin tämmöisen käytännöllisyyden lisäksi, musta löytyy tosi semmoinen pehmeä, herkkä puoli, semmoinen taiteilijasielu, ja se saattaa joillekin tulla vähän yllätyksenä.
Miksi haluat muusamentoriksi?
Mä opin itse parhaiten itsestäni ja elämästä ja urasta ja mahdollisuuksista silloin, kun mä jaan sitä itselle kertynyttä tietoa muille eteenpäin. Eli ne kohtaamiset on mun mielestä ihan parhaita kasvun paikkoja myös sille mentorille itselleen.
Kuvaile kolmella sanalla millainen muusamentori olisit?
No äärimmäisen rohkaiseva, mä oon helposti innostuva ja myös innostava, sekä rehellinen. Eli mä kyllä pystyn aika nopeasti antamaan semmoisen puhtaan rehellisen näkemykseni myös, että miten sitä ehkä potentiaalia voitaisiin saada vielä paremmin jalkautettua käyttöön.
